Sivut

torstai 15. helmikuuta 2018

Jännitystä elämään ja sillai

Vähän on unohtunut kirjoitella tässä viime viikkoina. On ollut vähän extremempää menoa kuin yleensä ja olenpahan käynyt tutkimassa maaperääkin.

29. 1 oli ratsastustunti Vernalla. Meillä oli puomitunti ja menimme puomeilla erinäisiä tehtäviä. Oli puomeja lävistäjällä sekä pitkillä sivuilla. Näistä kyhäsimme pienen radan jota myös lopputunnista menimme. Verna oli ihan hyvä, aika normaali. Puomienkaan kanssa ei muistaakseni ollut mitään ihmeempiä.

Kaikesta huolimatta päädyin tutkimaan maaperää. Miksikö? No siksi, koska tein ihan tyhmän mokan jonka takia vedimme molemmat Vernan kanssa lipat. Tein yksinkertaisesti liian tiukan tien seuraavalle puomitehtävälle ja Vernalla ei hokit pitänytkään. Onneksi kummallekaan ei käynyt pahemmin. Minä sain muutaman mustelman ja pariksi päiväksi niskajumin, Vernaan ei tullut naarmuakaan.

Kaatumisen jälkeen menin vielä saman radan uudestaan kahdesti, tällä kertaa käännökset huolellisemmin ja ravissa. En oikein itsekään tiedä miten tuo kaatuminen pääsi käymään. Yleensä teen hyvät ja tarkat tiet, mutta nyt kävikin näin. Ehkä hyppytauko on heikentänyt silmää katsoa hyvät tiet? Paha sanoa. No, joka tapauksessa tunti meni muuten ihan kivasti eikä muita mokailuja tullut.

Sunnuntaina 4.2 olin maastossa Rebekan ja Ritan kanssa. Hevoset eivät olleet maastoilleet viikkokausiin, joten odotimme sekoiluja matkan varrelle.

Maastolenkiltä
Maasto kesti noin 1,5h ja menimme kaikki askelajit. Mukaan toden totta mahtui sekoilua. Hevoset olivat tosi säikkyjä koko lenkin ajan. Ensin ne eivät suostuneet kulkemaan yhdellä tiellä, koska erään talon pihassa haukkui koira. Emme vain kerta kaikkiaan saaneet niitä liikkeelle, joten jouduimme menemään toista reittiä. Sen jälkeen hevoset pelkäsivät milloin paalimuoveja ja milloin Korpikylän hevosia. Kaiken huippu oli kuitenkin vastaantuleva koira ja sen taluttaja. Koira ei edes tehnyt mitään ja he jopa kiersivät meidät pellon kautta (kapea tie) niin siitä huolimatta se oli Ritalle liikaa ja se päättikin yrittää häipyä paikalta. Saimme kuitenkin hevoset hallittua ja pysymään suht rauhallisina kunnes koira oli mennyt tarpeeksi kauas.

En kyllä käsitä mikä hemmetin koirafobia niillä nyt oli. Ne ovat nähneet koiria (ja jopa huonosti käyttäytyviä sellaisia) eivätkä ne silloin ole mitään välittäneet. Mutta varmaan osasyyllisenä nyt ollut maastotauko. Täytyy ehdottomasti maastoilla säännöllisemmin etteivät ne olisi joka kerta yhtä pöljiä. Laitoin tuohon alle videonpätkää kyseiseltä maastolenkiltä. Tässä pätkässä hevoset sentään ovat ihan fiksuja :D



Viime sunnuntaina eli 11.2 oli estevalmennus. Poikkeuksellisesti en mennyt Vernalla, koska yksi toinen ratsastaja oli menossa kisoihin niin hän meni sitten sillä. Itselläni oli vaihtoehtona Viuhka tai Rita. Koska kaikkea uutta pitää kokeilla ja olen ajoittain hiukan tyhmänrohkea, päätin ottaa Viuhkan. Viuhka on 5v suokkitamma. Venlan jälkeläinen, minkä kyllä huomaa. Neiti on aika kuuma ja ehkä vähän herkkis kaveri. (Erittäin mahti-idea siis ottaa se heti estevalmennukseen)

Alku meni ihan kivasti, Viuhka oli reipas, mutta pysyi hyvin hanskassa. Kuitenkin kun alettiin ottamaan laukkoja niin sillä alkoi keittämään hyvin pahasti liikaa. En tiedä mitä tein väärin vai aiheuttiko muut laukkaavat hevoset sen hermostumisen, mutta joka tapauksessa Viuhkis ei rauhoittunut millään. Vaikka yritin antaa pitkää ohjaa, että rauhoittuisi kävelemään, niin silti oltiin koko ajan laukkaamassa. Siispä kaikkien hyvinvoinnin takia kävin vaihtamassa Ritaan kesken kaiken.

Ritaan vaihdon jälkeen kuvaaja saapui paikalle, ja lopputunnista onkin kuvia. On varmaan ihan hyvä, ettei Viuhkan kanssa sekoilusta ole todistusaineistoa, se tuskin oli kovin nättiä menoa :D


Joka tapauksessa sinä päivänä hyppäsimme porttia, sarjaa, tavallista pystyestettä sekä kavaletteja. Rita oli tosi kiva, laukka pyöri hyvin eikä se muutenkaan ollut lainkaan tavallinen "Räpeltäjä-Rita" niinkuin sitä nimitämme. Esteet pysyivät kannattimilla ja jarrut toimi hyvin vaikka kevyempi kuolain olikin (Ritalla siis sekä pelham, että fullcheek käytössä ja näistä fullcheek oli meillä sunnuntaina).

Ainoastaan alkuverryttelyn puomitehtävä oli Ritan jaloille haastava. Jotenkin puomeilla Ritalla meni vähän jalat sekaisin niin laukka tippui aina johonkin mystiseen ravi-laukka systeemiin.

Kuten kuvasta näkyy, askelaji oli vähän mysteeri

Menimme kaikkia tehtäviä aina alkuun yksittäisenä ja lopuksi hyppäsimme rataa. Kuten jo aiemmin sanoin, Ritalla jalka nousi varsin kivasti kaikilla kunnollisilla esteillä. Puomeja ei tippunut, laukka pyöri niinkuin pitikin eikä me vedetty lippoja.

Tässä mennään yksittäisenä porttia

Tässä mennään jo rataa ja ollaan pystyesteellä

Sarjaesteen jälkimmäinen este

Tänään menen Vernalla itsenäisesti, samoin sunnuntaina. Sunnuntaina voisi koittaa mennä maastoon jos saan maastoseuraa.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Kylä-Hentilän tallin esittely part 2

Yksi ensimmäisistä postauksista tässä blogissa oli esittely Hentilän tallista. Luin sitä tässä yksi päivä ja totesin että asiat ovat muuttuneet aika paljon siitä kun ensimmäinen esittely on tehty. Siispä sain idean tehdä tämän uudelleen ja kertoa nykymeiningistä tallilla.

Minä siirryin Messilän tallilta Hentilään vuonna 2008 ja olin silloin 8-vuotias. Pienenä likkana siis. Talli oli aloittanut toimintansa muutama vuosi aiemmin. Tallin hevosluku koostui suomenhevosista sekä muutamasta ponista ja puoliverisestä. Talli muuttui suomenhevospainotteisemmaksi joskus vuonna 2014(?). Osa hevosista myytin ja pari oli kuollut syystä tai toisesta vuosia aiemmin.

Eeva 8v ja yksi tallin poneista Medeia "Mette", joka myytiin eläkekotiin v. 2014(?)
Yksi "mennen ajan" hevosista. Tamma Erhilen Ajatus, eli Elli. Ei ollut minun aikanani enään tuntikäytössä vaan eläkkeellä. Tosin v. 2012 kesällä se oli minulla jonkin aikaan vuokralla. Tamma lopetettiin saman vuoden lokakuussa. 

Nykyään talli on lähes kokonaan suomenhevostalli. Tuntikäytössä on yksi irlannincob, mutta kaikki muut ovat suomenhevosia ja lisäksi tallille syntyy lähes joka vuosi suomenhevosvarsa tai joskus parikin. Tuntihevosia on periaatteessa seitsemän, mutta yksi niistä tunneilla vain tuuraajana jos hevospula iskee ja toinen on piensuokki joka on vähemmän tunneilla enkä ole ikinä sillä mennyt joten en edes tunne hevosta kovin hyvin. Esittelen vähän myöhemmin tässä postauksessa tallin tuntihevoset.

Opettajia on tallilla neljä, joista yksi on tallinomistaja. Käyn hänen tunneillaan ja olen pitänyt hänen tunneistaan, sillä opetustyyli on minulle varsin sopiva ja muutenkin ihminen on tuttu jo kymmenen vuoden ajalta. Yksi opettajista toimii lähinnä tuuraajana ja hoitaa terapiaratsastukset. Kaksi muuta opettavat sitten muina päivinä ja ihan hyviä opettajia hekin.

Tallinomistajan estevalmennuksessa joskus viime syksynä (heilahtanut kuva mutta älkää välittäkö)
Talli itsessään on pienehkö, mutta hyvin siisti ja viihtyisä. Tallissa on kuusi karsinaa, joista yksi on varsomiskarsina. Lisäksi tallista pääsee suoraan seitsemän hevosen pihattoon, jossa Vernakin asustaa. Lisäksi tallilla on pari tarhaa joissa on yhden hevosen katos/pihatto. Sekä tietysti muitakin tarhoja. Tallista löytyy pesukarsina, WC ja toimistotila. Lämmin satulahuone sijaitsee erillisessä "mökissä" noin 20 metrin päässä tallissa. Tallilla on myös ihan hyvän kokoinen kenttä sekä useita laitumia, joissa voi myöskin olosuhteista riippuen ratsastaa. Maneesia ei tallilla ole, mutta noin 20min kävelymatkan päässä on maneesitalli, jossa jotkin vuokraajat ovat käyneet hevostensa kanssa. Maastojakin löytyy ihan kohtuullisesti. Löytyy hiekkatietä ja metsäpolkuja. Toisinsanoen tallilta löytyy kaikki tarpeellinen, ainakin minun kohdalla.

Verna tapaninpäivänä 2017. Taustalla näkyy hiukan tallin tiloja, kuten pesukarsina. 
Pellolla/laitumella

Kentällä
Jos tavan ratsastustunnit ei innosta, niin tallita löytyy muitakin vaihtoehtoja. Talli järjestää erimittaisia maastoja sekä Lahden Eskadroona treenaa Hentilän tiloissa sekä hevosilla.

Joulumaasto 2017

Viime kesänä olin eskadroonan kanssa mm. Parolassa, jossa tämä kuva on otettu

Noniin nyt niihin hevosiin. Osa kuvista saattaa olla hiukan vanhempia tai ennenkin täällä blogissa olleita, mutta väliäkö sillä :) En esittele niitä vähemmän tunneilla olevia, koska no, piensuokki Obbis ei ole minulle tuttu juuri ollenkaan ja Viivilläkään en ole mennyt ikuisuuteen joten en ehkä osaa kertoa niistä kovin hyvin.

(c): Hanna
Esittelen ensimmäiseksi (tietysti) Vernan, eli virallisemmin Vermisellin. Verna on 2008 syntynyt suomenhevostamma. Se on suomenhevoseksi isohko, noin 165cm korkea. Se on hyvin kiltti ja sympaattinen neiti. Sillä on isot liikkeet ja hieman herkkis, mutta mitä mainioin opettaja! Verna on tasoltaan jotain He B-A.


Toisena esittelyvuoroon saapuu Elvarita "Rita". Rita on 2006 syntynyt persoonallinen ja huumorintajuinen suomenhevostamma. Se on sympaattinen otus, joka aiheuttaa välillä ihmisissä huvittuneisuutta toilailullaan. Se ei varsinaisesti ole kouluratojen suurin tähti, mutta se on miellyttävä ratsastaa ja sillä on kiva ravi kun tamma sille päälle sattuu. Hyppääminenkin luonnistuu ihan kohtuullisesti. Rita on tasoltaan noin He B.

(c): Sari Nikki
Elvariia eli Riia on Ritan täyssisko ja vuoden sitä nuorempi. Yhteisestä suvustaan huolimatta ne ovat kuin yö ja päivä. Riia on vähän vakava otus, se ottaa kaiken tosissaan. Se on hieman hapannaama, muttei kuitenkaan ilkeä. Ratsastaessa se on ennemmin reipas kuin laiska. Sillä on hyvä kokoamiskyky ja laadukkaat liikkeet ja se onkin tasoltaan He A (suorittaa myös Va B:n liikkeitä). Hyppääminenkin sujuu mainiosti.


Sam III eli Sami on 1999 syntynyt irlannincob-ruuna (virallisesti tosin rodultaan tuntematon). Se on äärimmäisen kiltti ja luotettava otus. Se tekee paljon terapiatunteja ja on siinä hommassa todella hyvä. Normi tunneillakin se on rauhallinen kaveri ja selkään uskaltaa laittaa kenet vain. Tasoltaan se on jotain He C-B. Samilta luonnistuu myös pienten esteiden hyppääminen ja maastossa se on pomminvarma (jos hevosesta voi näin sanoa).


Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä esittelyvuorossa on Vikkan (Virma Vikkan). Se on 2010 syntynyt suokkitamma. Se on todella kiltti ja varma tilanteessa kuin tilanteessa ja sopii siksi kelle vain ratsastajalle. Sen kanssa voi mennä koulua, hypätä tai vaikka maastoilla. Vikkan on tasoltaan Helppo B.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Koulutreenin yritystä

Taas on vierähtänyt hetki kun olen viimeksi kirjoitellut. Vernalla olen mennyt säännöllisesti, maanantaisin tunnilla sekä torstaisin ja sunnuntaisin itsenäisesti. Lähinnä ollaan menty nyt kentällä. Pitäisi taas koittaa päästä maastoon vähän tuulettumaan, kunhan saan taas maastoseuraa.
  Verna on ollut vaihteleva. Välillä tosi huonolla tuulella (painaa kuolainta vasten, eikä keskity) mutta sitten välillä taas tosi super. Tämä taitaa olla yhteydessä jonkin verran kentän pohjaan sekä siihen, mitä siltä vaadin. Esimerkiksi kokoamiset on Vernalle haasteellisia, ja jos vaadin niissä vahingossa liikaa niin neidiltä menee hermo.
  Olenkin nyt harjoitellut kokoamista myös itsenäisesti ratsastaessa. Olen tehnyt niin, että vaadin aivan pientä kokoamista kerrallaan, niin että Vernan sielu kestää sen. Ja tästä vähitellen yritän nostaa tasoa. Laukassa kokoaminen on kaikkein vaikein. Vernalla ei varmaan ole oikein vielä tarpeeksi voimaa ylläpitää laukan rytmiä ja koota laukkaa. Ei kannata vaatia sellaista mihin hevonen ei pysty, joten tässäkin edetään ihan hissunkissun.

Tänään menin jälleen Vernalla itsenäisesti. Menin kentällä ja tein ihan perusjuttuja. Tein taivutuksia, siirtymisiä sekä harjoittelin sitä kokoamista. Verna oli nyt taas ihan superhyvä. Ei minkäänlaista sekoilua tai hermoilua, vaikka kokoamista treenasinkin. Minulla oli mukana äitini, joka toimi kuvaajana.

Tuossa videossa menin vähän pohkeenväistöä, joita olen ottanut tavaksi tehdä aina alkuverryttelyn yhteydessä. Niillä saa hyvin pohkeen läpi ja muutenkin se on kiva harjoitus.


Tuossa taas on videota ravista. Verna oli alusta asti mukavan rento ja miellyttävä ratsastaa. Alkuverryttelyssä tein paljon ympyröitä, voltteja sekä siirtymisiä molempiin suuntiin.

Laukat otin keskiympyrällä ensin. Vasen kierros oli hieman haasteellisempi kuin oikea, mutta se nyt on ollut aina sama homma. Verna ei meinaa taipua laukassa vasemmassa kierroksessa ja painaa pohjetta vasten. Videolta katsottuna tosin vasen kierros kyllä ei näyttänyt niin pahalta kuin luulin.

Tässä on videota vasemmasta kierroksesta.

Tässä taas videon pätkää oikeasta kierroksesta. Jos tarkkaan katsoo niin vasempaan kierrokseen verrattuna Verna on syvemmässä muodossa (yleinen huomio, ei siis ole ainoa asia mitä katson hevosessa :D) ja itse ehkä istun paremmin, mutta muuten merkittävää eroa ei näy olevan. Selkään hevonen kuitenkin tuntuu hyvin erilaiselta.

Itse kokoamisjutuista ei ole videota mutta ehkä kertominen riittää. Harjoittelin kokoamista kahdeksikolla ja kahdeksikon keskellä aina kokosin parin askeleen ajan ravia (jossa siis harjoitusta tein). Suurimmaksi osaksi se sujui ihan kohtuullisesti. Pari kertaa Verna siirtyi mieluummin käyntiin, mutta se oli oma moka kun ei ollut pohje tarpeeksi kiinni.

Loppukäynnit kävelin maastakäsin. Verna on ihana otus, kun se seuraa minua vapaana perässä kun tallustelemme ympäri kenttää. Tallustelun lisäksi tein vähän maastakäsin juttuja, - pysähdyksiä, peruutuksia ja takaosan väistöä ilman että kosken koko hevoseen.


Huomenna olisi ratsastustunti, tuskin tulee postausta. Torstaina ja sunnuntaina menen taas itsenäisesti. Vielä ei ole aavistustakaan, mitä teen näillä ratsastuskerroilla.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Hankitreeniä

Tänään menimme Pinjan kanssa pellolle ratsastamaan. Lunta oli kertynyt sen verran, että se juuri ja juuri ylitti vuohisen. Aivan mainio tilaisuus siis hankitreenille. Mukana oli äitini kuvaamassa ja ottamassa videoita, joten todistusaineistoa löytyy. Materiaali on tosin hiukan hämärää ja Verna näyttää tummalta klöntiltä, mutta ei se mitään haittaa.

Ennen ratsastamaan lähtöä


Ratsastimme noin tunnin verran. Minä suurimmaksi osaksi työskentelin käynnissä. Kuitenkin ravailinkin jonkin verran sekä laukkasimme pellolla olevan mäen kaksi kertaa ylös. Verna oli tosi innokas, ja varsinkin laukkojen jälkeen keskittymiskyky oli olematon. Pellolla tein samoja juttuja kuin kentälläkin, mutten mitenkään nuttura tiukalla jo yksistään siksi, että lumihangessa tarpominen on suht rankkaa. Keskityin lähinnä taivutteluun ja siihen, että Verna keskittyy edes joten kuten minun antamiin ohjeisiin.

Ravailtiin mäkeä ylös (jos jollekin epäselvää niin minä ja Verna ollaan etummaisena)

Tässä palloillaan käynnissä ympäri peltoa, luultavasti kuskilla lyö tyhjää, että mitä sitten tekisi :D

Tosiaan kahdesti otimme pätkän laukkaa. Molemmilla kerroilla laukkasimme ylämäen. Verna oli tosi innoissaan. Se laukkasi mäen suunnilleen niin kovaa kuin pääsi :D Onneksi kuitenkin jarrut pelasi ja vauhtikin hidastui aina mäen päällä.

Tällä videolla jälkimmäinen laukkarallittely.

Tämän ratsastuksen jälkeen totesin, että Vernalla on suhteellisen teräksinen kunto muodostunut tässä syksyn aikana. Hankitreeni on oikeasti rankkaa homma, varsinkin laukkaaminen ylämäkeen hangessa. Kuitenkaan Verna ei missään vaiheessa ollut hengästynyt tai muuten sen oloinen, että kunto loppuisi. Päinvastoin; laukkojen jälkeen neiti tuntui ihan siltä, että olisi voinut suorittaa saman jutun uudestaan :D Eikä ravissakaan vauhtia tai liikettä säästelty. Ratsastuksen jälkeen Verna ei ollut hikinen juuri lainkaan.



Torstaina on seuraava ratsastus ja silloin yritän vääntää koulua kentällä. Olen nyt aika paljon duunaillut kaikkea muuta niin voisi vaihteeksi palata perusasioiden äärelle.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Jouluiset otukset maastossa

Olen kyllä käynyt Vernalla ratsastamassa, vaikka nyt en ole blogiin kirjoittanut. Ollaan käyty maastossa ja väännetty kentällä. Verna on ollut aika normaali, tosin viime perjantaina ratsastustunnilla meinasi neidillä olla energiaa. Harmi vain että se purki energian sähellykseen eikä työn tekoon. Muuten tunti meni hyvin, harjoittelimme siirtymisiä joissa ei ollut mitään ihmeellistä.

Tänään oli kuitenkin joulumaasto Pinjan kanssa. Tungimme Vernalle ja Samille kaikennäköisiä jouluasioita, joita tallista löysimme ja lähdimme maastoon aiheuttamaan hilpeyttä vastaantulijoihin.

Tältä näytti Vermiskä. Poron sarvet päässä ja jouluinen ratsastusloimi peppua lämmittämässä

Kuten kuvasta ehkä huomasitte, olen alkanut käyttämään Vernalla martingaalia maastossa (ja pellolla). Innostuessaan Verna on tykännyt heittää pään taivaisiin kun pitäisi nostaa laukka (tekee joskus ravissakin) jolloin kontrolli meinaa kadota. Martingaali on ollut tosi hyvä apu tässä. Se ei vaikuta elämään mitenkään muuten mutta estää kuitenkin edellä mainitun tapahtuman. Ensimmäisellä käyttökerralla Verna hiukan hämmästyi ja pahoitti mielensä vähäksi aikaa, mutta aika pian hyväksyi kohtalonsa.

Meidän maasto kesti vähän päälle tunnin. Pyörimme vakiomaastoissamme ja menimme kaikki askellajit läpi. Verna oli kivan pirteä eikä katastrofeja tapahtunut. Lenkki oli siis kaikin puolin onnistunut.

Maastolenkiltä
Lenkin jälkeen heinää naamariin! 


Huomenna olisi myös ratsastuskerta. Mennään ehkä pellolle ja saattaa tulla kerrankin kunnon ratsastuskuvia. Menen myös torstaina, jolloin vuorossa on varmaankin ihan kentällä menoa. Uuden vuoden vietän Sysmässä serkkuni Hannan luona ja tarkoitus olisi mennä Unetun tallille tunnille. Kuvia luultavasti ei sieltä kuitenkaan tule.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Ilman satulaa Part 2

Kuten otsikosta huomaa, menin eilen jälleen ilman satulaa. Tällä kertaa edes lätkäsatula ei ollut henkisenä tukena. Mukana oli jälleen Rebekka Ritalla, joka myös meni ilman satulaa.

Vaikka kaikkialla muualla tuntui olevan tosi jäistä, kenttä oli kuitenkin varsin mainio. Ei yhtään jäinen tai kova.

Tein kunnon heräteostoksen ja ostin Vernalle tonttulakin :D ja päätin ottaa sen testaukseen tälle ratsastuskerralle. Verna ja Rita oli ollut tunnilla ennen meidän ratsastusta. Siispä kun hepat tuli talliin niin napattiin satulat pois ja minä tungin Vernalle tonttulakin. Verna ei ihan hirveästi rakastanut ajatusta mutta kyllä se kokeilusta selvisi :D

Kuten kuvasta näkyy niin Vernaa kiinnosti kovasti



Kentällä menin jälleen suht rennosti, keskityin enimmäkseen kyydissä pysymiseen ja hevosen taivutteluun. Verna liikkui nyt alusta alkaen ihan kivasti mutta se vähän painoi ohjaa vasten eikä myödännyt ohjalle. Kuitenkin kun tarpeeksi taivuttelin niin kyllä se alkoi "pehmetä".

Laukkaakin kokeilin. Suurin osa pätkistä meni ihan kivasti, mutta yhdellä kerralla Verna päätti testata että onko kuski hereillä vetämällä pään alas raviin siirtymisen yhteydessä (jossa minulla on vielä harjoiteltava tasapainon suhteen). Olin hereillä enkä lähtenyt tutkimaan maaperää :D uudestaan Verna ei sitä tehnyt. Laitan tähän videon laukka pätkästä (sekunti videon jälkeen Verna veti sen pään alas, harmi ettei tallentunut kameralle)


Lopuksi vielä hölköttelin Vernalla molempiin suuntiin ravissa, Verna oli kivan rento eikä lainkaan enää painanut vastaan. Hyvään fiilikseen oli hyvä lopettaa, joten sen jälkeen otimme vain loppukäynnit ja häivyttiin talliin.

Olimme juuri keskustelleet siitä, saako karsinnasta poistua. Vernaa harmittaa kun ei saanut :D

Seuraavan kerran menen sunnuntaiaamuna, mennään ehkä pellolle tai sitten maastoon. Sen näkee sitten, ehkä siltä kerraltakin tulee postausta jos Rebe tai Pinja tulee mukaan.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Villihevonen

Eilen meillä oli Vernan kanssa maasto- ja sänkkäripäivä. Kävimme aluksi lyhyellä käyntimaastolla (jossa kyllä pari lyhyttä ravipätkää) ja mukanamme oli Pinja Samilla, Rebekka Ritalla ja eräs yksityishevonen ratsastajansa kanssa. Verna oli alku matkan jähmeä ja hidas, mutta lenkin loppupäässä alkoi energiaa löytyä vähän jopa turhan paljon. Verna kulki alkumatkan ensimmäisenä, mutta loppumatkasta yksärihevonen (vanha ja kokenut tamma) tuli ensimmäiseksi, koska se oli reippain eikä saanut kohtauksia puupinoista ym. kamalista asioista...

Maastolenkin jälkeen jätimme yksärin ja Pinjan tallille, ja lähdimme Rebekan kanssa sänkipellolle vielä enemmän ravailemaan ja vähän laukkailemaan.

Molemmilla hevosilla oli hyvin paljon virtaa. Käynnissä ei ollut ongelmia, mutta jo ravissa Verna pari kertaa meinasi sinkoilla ihan omilla luvilla. Raivostuttava tapa ja varsinkin kun Verna nostaa pään aivan taivaisiin jolloin kuskilta meinaa kontrolli kadota. Tätähän se on tehnyt maastossakin.

Pinja oli salakuvannut meitä satulahuoneesta :D


Ja tietysti samaahan Vermiskä harrasti laukassa. Tai siis laukannostossa. Asiaa ei auttanut se että perässämme tuleva Rita oli myös pelle, pukitteli ja pomppi muuten vain :D Verna myöskin pukitti paristi laukannostossa. Ihme villieläimet.

Villiponit


Koska laukoista ei kertakaikkiaan tullut mitään järkevää ja alkoi tulla pimeä emmekä halunneet tippua niin jätimme laukat sikseen ja ravailimme sen sijaan jonkin aikaan ja häivyttiin talliin. Normaalisti ei kannattaisi jättää tuollaiseen huonoon suoritukseen, mutta tosiaan alkoi tulla pimeä ja tuskin nuo hevoset olisivat rauhoittuneet yhtään... Meillä on suunnitelmissa mennä uudestaan sänkipellolle paremmalla ajalla. Ja saada rauhalliset laukkapätkät.

Vernaa kiinnosti kaverin juomat

Tänään olisi ratsastustunti illalla. Tästä tuskin tulee postausta, koska pimeää eikä kuvia saa. Verna on nyt viikon ollut kevyemmällä liikunnalla ja jos menemme ihan normisti sileällä niin näkee, onko sen liikkuminen muuttunut. Vaikka torstainakin menin ihan kentällä, niin se oli kuitenkin ihan rentoa humputtelua. Ja maastossa/pellolla nyt kaikki hevoset on pirteitä (yleensä).